Ensi sunnuntaina asetumme talolle noin kuukaudeksi. Myönnetään, vähän jännittää. Vaikka paikka on todella tuttu, en ole yöpynyt talossa vuosiin ja näin pitkiä jaksoja tuskin koskaan. Toki elokuun aikana lienee tarvetta majoittua jokunen yö muuallakin, mutta pääsääntöisesti vietämme tulevat lomaviikot talolla.
Eilen juttelimme siitä, miksi paikkaa pitäisi kutsua. Mökki? Kyseessä ei ole sellainen tyypillinen suomalainen vapaa-ajan paikka järven rannalla, jonne ryysätään perheautolla viikonlopuksi. Tila? Onhan siinä navetta ja peltoa, muttei sellaista toimintaa kuin maa- tai metsätiloilla yleensä. Isäntä totesi kutsuvansa paikkaa mieluiten taloksi. Itselleni tulee talo-sanasta sellainen mielikuva, että kyseessä olisi omakotitalo, jonne muutetaan asumaan vakituisesti. No kuka tietää, ehkä joskus muutetaankin… Ehkä minäkin puhun siis talosta, tutummille ihmisille käytän toki paikan erisnimeä.
Saamme talon kylkiäisinä runsaasti irtaimistoa ja hyvä niin. Tällä viikolla ollaan kuitenkin katseltu myös kotoa jonkin verran tavaraa, jonka viemme maalle. Lähinnä liinavaatteita, astioita, remontoinnissa tarvittavia työvälineitä… Lisäksi autoon asennettiin jo pari viikkoa takaperin peräkoukku, jotta voidaan myöhemmin kuskata peräkärryn kanssa isompia kuormia.
Juuri tämän kummemmin emme ole tulevaan valmistautuneet. Pelkkää orjatyöleiriä elokuusta ei ole tarkoitus tehdä, vaan aikaa jätetään myös lähimetsissä samoilulle ja tutkimusmatkoille lähiympäristöön. Mennään sinne, katsellaan ja mietitään mitä seuraavaksi.
Koti maailmankaikkeudessa 