Toinen kesä

Vietin kesä- ja heinäkuun opintovapaalla ja seuraavat viisi viikkoa lomalla, joten tänä kesänä oli mukavat mahdollisuudet olla maalla. Leppoisasta ympäristöstä huolimatta kesä oli aktiivinen. Alkukesästä työstin opinnäytetyötäni, lähinnä kirjoitin teoriataustaa, tein haastatteluja ja litteroin niitä tekstiksi. Elokuussa isännän aloitettua lomansa suurin osa ajasta kului keittiöremontin parissa, josta tosiaan lisää vähän myöhemmin.

Keittiöremontin lisäksi talolla tehtiin pieniä kunnostustoimia siellä täällä. Nuohooja oli viimeksi käydessään huomauttanut, että katolle pitäisi päästä helpommin, joten päärakennuksen takapihan puoleiselle sivulle tehtiin uudet, tukevat tikkaat painekyllästetystä puusta. Saunan eteinen purettiin kokonaan ja navetasta kuskattiin muutenkin valtava määrä tavaraa jäteasemalle. Pihalla uusittiin pari kukkapenkkiä.

Navetan edessä on pieni pelto, jossa kasvoi tänä kesänä perunaa, kaalia, herneitä ja pari maustekasvia. Parhaan sadon antoi lehtikaali, josta tehtailtiin lehtikaalisipsien lisäksi paljon sämpylöitä ja kasvispullia. Takapihalta saatiin omenoita (vanha omppupuu on herännyt henkiin!), viinimarjoja, karviaisia ja pieni määrä luumuja.

Metsämarjoja kerättiin tänä kesänä laiskasti, jotenkin hommaan ei vaan tuntunut riittävän aikaa tai kärsivällisyyttä. Sen sijaan kantarellisaalis oli mahtava, paras ikinä! Yleensä sieniä ei edes etsitty, metsälenkeillä koirien kanssa niitä vaan tuli vastaan. Elokuun lopussa oli pakko piirtää ihan kartta parhaista apajista, jotta muistetaan tarkistaa ne ensi vuonna 😀

Järvelle ei ehditty kuin kerran, mikä kieltämättä vähän harmitti! Kalaa ei siltä ainokaiselta soutureissulta saatu, mutta keli oli kaunis ja osuttiinpa samalla seuraamaan rantapellolla laiduntaneen lehmälauman virkistäytymistä kaislikossa. Lehmissä on jotain ylivoimaisen sympaattista.

Vanha hella a.k.a. kesäkeittiö 😀

Jos ensimmäinen (loppu)kesä meni lähinnä torppaan totutellessa, oli tämä toinen selvästi erilainen. Nyt paikka tuntui jo omalta. Vietin jopa useita vuorokausia yksin talolla, vaikka kieltämättä siellä itsekseen yöpyminen hieman jännittääkin. En oikein osaa sanoa miksi, mitään pahaahan tilalla ei ole tiettävästi tapahtunut ja tykkään kyllä kovasti maaseudun rauhasta ja hiljaisuudesta. Illan hämärtyessä mielikuvitus lähtee vaan välillä laukkaamaan. Lohdullista oli huomata, että muillakin tuttavapiirissä on ollut samoja tuntemuksia. Ja avautuihan kirjailija Jari Tervokin vaimoineen viikko sitten iltapäivälehdessä, että pimeys ja rasahdukset mökillä voivat pelottaa. Ehkä siihen ajan myötä vähän siedättyy, toivotaan.

Advertisement

Throwback: pääsiäinen 2016

Blogi on viettänyt pitkään hiljaiseloa ja nyt olisikin kasautunut aiheita useampaan postaukseen. Aloitetaan ensin lyhyellä throwback-henkisellä katsauksella pääsiäiseen, jonka vietimme maalla.

Pääsiäisen tienoo on jo useana vuonna ollut se ajankohta vuodesta, jolloin me ollaan pidetty talvilomaa. Kieltämättä alkuvuosi tuntuu monesti pitkältä ja pimeältä eikä lomaa jaksaisi odottaa lopputalveen. Pyhäpäivien ansiosta pääsiäiselle on kuitenkin saanut helposti suunniteltua lähes parin viikon vapaan, mikä on parhautta.

Jos joulu maalla oli lähes lumeton, pääsiäisenä lunta riitti. Tallista kaivettiin vanha potkukelkka, jolla pääsi kulkemaan liukkaalla maantiellä yllättävän lujaa 😀 Vauhdikkaan koeajon jälkeen kelkka päätyi kuitenkin pääsiäiskoristeeksi pihatien varteen: hain lähipellolta muutamat pajunoksat ja tökkäsin ne pienessä maitotonkassa kelkan penkille.

Joku oli vetänyt lähimetsiin kilometrikaupalla huippukuntoista hiihtolatua, mutta niitä ei tullut testattua. Henkilökohtaisesti en ole hiihtänyt ainakaan 15 vuoteen ja muistan olleeni lajissa aivan käsittämättömän huono. Siitä huolimatta mietin, että jos lähitienoolla on tulevinakin talvina yhtä hyvät hiihtomahdollisuudet, ehkä sitä voisi joskus kokeilla.

Lampaanviulu matkalla uuniin.

Pääsiäisenä tehtiin ruokaa pidemmän kaavan mukaan ja jännittävin kokeilu koski lampaanviulun valmistamista leivinuunissa. Olimme ostaneet vähän aikaisemmin puolikkaan karitsan Sillanpään lammastilalta ja kokeilleet erilaisten lammasruokien kokkaamista mukavalla menestyksellä. Ruuanlaitto leivinuunissa vaatii edelleen totuttelua, mutta viulu onnistui kyllä hienosti ja maistui myös vieraille. Jälkiruokia pääsiäispöydässä oli vaatimattomasti kolme erilaista, itse väänsin tarjolle persikka-rahkapiirakan.

Potkukelkan lisäksi innostuin askartelemaan pääsiäiskoristukseksi muutaman kana- ja pupufiguurin Kodin Kuvalehden mallien mukaisesti. Lisäksi nostin esille aitasta löytyneen pahvisen Fazerin ”Hyvää pääsiäiseksi 1975” -mainoskyltin, joka on todennäköisesti ollut aikoinaan esillä paikallisessa lähikaupassa.

Seuraavassa postauksessa voisinkin sitten kertoa mitä talolla menneen kesän aikana puuhattiin. Jossain vaiheessa lienee luvassa myös kertomus elokuussa aloitetusta keittiöremontista, kunhan nyt saadaan loput kaapit paikoilleen, ovet maalattua ja listat asennettua. Vahvasti voiton puolella jo ollaan, ehkä vielä kaksi-kolme viikonloppua niin keittiöremppa on paketissa.

Vintin portaat

Talven aikana talon remontointi on edennyt verkkaisesti jo ihan siitäkin syystä, että paikan päälle on reissattu keskimäärin joka kolmas viikonloppu. Lisäksi pakkanen ja pimeys asettavat omat rajoituksensa hommille. Mutta jotain on kuitenkin valmistunut: vintin uudet portaat.

Lähtötilanne.

Lähtötilanteessa eteisestä vintille johtavat portaat olivat huonokuntoiset, paikoin jopa sortumisvaarassa. Rakentamaton vintti on kylmä ja uusi vessa sijaitsee sinne johtavien portaiden alapuolella, joten portaikko piti korjaamisen yhteydessä myös eristää.

Vanha portaikko jätettiin paikoilleen ja sen päälle asennettiin hengittävä paperi. Tässä vaiheessa tehtiin myös sivurimat uuden portaikon tukipuiksi.

Paperin päälle asennettiin eristeeksi ekovilla. Seuraavaksi villan päälle tuli hengittävä bitumipaperi, joka kuuluu asentaa eristeen kylmälle puolelle.

Uusi portaikko vintiltä alaspäin ja eteisestä ylöspäin katsottuna.

Viimeinen ja työllistävin vaihe portaiden remontoinnissa oli uusien porraslautojen tekeminen, sillä jokainen porras oli muodoltaan hieman erilainen suorakaide tai suunnikas. Portaisiin käytettiin liimapuulevyä, jonka materiaalina on mänty. Yllä kuva valmiista portaikosta, joka tullaan tietysti lämpimämpien kelien koittaessa vielä maalaamaan tai vahaamaan.

Joulutunnelmaa

Talosta ei ole ollut blogissa juurikaan sisäkuvia, joten laitetaan nyt muutama. Päärakennuksen alakerrassa on kolme huonetta: tupa, kammari ja keittiö. Huoneet ovat muutamaa huonekalua lukuunottamatta vielä samassa kunnossa kuin ostohetkellä, lattioiden ja seinien remontointi on tarkoitus aloittaa ensi kesänä. Lisäksi alakerrasta löytyvät eteinen ja entiseen keittokomeroon rakennettu vessa, josta sisätilojen kunnostaminen elokuussa aloitettiin.

Joulu 2015 vietettiin tosiaan maalla. Vaikka aattopäivä oli kutakuinkin lumeton, niin leppoisa joulutunnelma syntyi kuin itsestään. Olen viettänyt ainakin viisi ensimmäistä jouluani tässä talossa ja aatonaattona pääsin vielä fiilistelemään vanhoja valokuvia noilta vuosilta. Jollain tavalla tavoitin pitkästä aikaa palan sellaista lämmintä, lapsenomaista joulutunnelmaa ❤

Jouluruokien onnistuminen oli etukäteen jonkinlainen arvoitus. Kinkku ja perunalaatikko valmistuivat kuitenkin leivinuunissa todella hyvin ja muukin sapuska maistui. Oman taloutemme jouluherkkuihin kuuluu perinteisesti myös Blossa-glögi, jonka vuosikertamaku oli tänä vuonna varsin onnistunut. Yritin ostaa vuodenvaihteeksi uuden pullon, mutta glögit oli myyty loppuun, kuulema useammastakin Alkosta. Höh.

Talon ja pihapiirin joulukoristelu oli kivaa puuhaa. Sisätiloissa suosittiin melko perinteisiä koristuksia. Harjun Paperista löytyi ihanaa vanhanaikaista paperitavaraa; keittiön ikkunan punatulkkujono ja eteiseen tonttujuliste. Navetan ikkunoille vietiin pattereilla toimivia kynttilöitä. Olin niiden suhteen ennakkoluuloinen, mutta kieltämättä näyttivät hämärässä hyviltä.

Talon tiluksille kuuluu vanha lato, jossa on kasa heinäseipäitä. Jouluaattona käytiin hakemassa muutama ja askarreltiin niistä pihatielle lyhtytelineet. Melkein pihasta löytyi myös joulukuusi. Kierreltiin etäämmälläkin etsimässä sopivaa kuusta, mutta lopulta se oikea kasvoikin melkein saunan ovella 🙂 Kuusi kesti sisällä loppiaiseen asti rapisematta juuri lainkaan. Lapsuuden jouluista on kyllä erilaisia muistikuvia, monesti neulasia tuntui olevan jo aattoiltana siellä sun täällä.

Välipäivinä poikettiin töissä, uudestavuodesta loppiaiseen viihdyttiin taas pääasiassa talolla. Tai no, viihdyttiin ja viihdyttiin… Pakkasen kiristyttyä -25 asteen tienoille alkoi olla hieman haastavaa elää kantoveden varassa. Eteisen ulkoseinä on aikakauden taloille tyypillisesti eristämätön, jonka seuraksena eteisen lämpötila tippui pakkasen puolelle ja eteispöydällä ollut hyasinttikin kuoli. No, päästiin kuitenkin heittämään talven ensimmäiset lenkit järven jäällä!

Joulu maalla?

Vessan valmistuttua isäntä otti seuraavaksi projektikseen vintin portaikon eristämisen ja porraslautojen uusimisen. Päärakennuksessa on siis rakentamaton yläkerta, jonne johtavat portaat ovat parhaat päivänsä nähneet. Portaiden uusimisesta haastavaa tekee se, että jokainen niistä on muodoltaan hieman erilainen suorakaide tai suunnikas. Muutenkin remppa edistyy tällä hetkellä suht rauhalliseen tahtiin, loppusyksyn sateessa ja harmaudessa ei vaan ole jaksettu touhuta kovin tehokkaasti. Itse olen lähinnä tehnyt pieniä sisustusjuttuja ja seurannut tuvan ikkunasta talipalloja syöviä tiaisia. Ulkosalla olen repinyt aitan kulmalla hallitsemattomasti levinnyttä korallikanukkapensasta ja istuttanut parit kukkasipulit.

Joulu lähestyy. Jos luvassa ei ole kovia pakkasia, aiomme viettää joulun maalla. Marraskuun viimeisenä viikonloppuna otimme jo esille muutamia joulukoristeita ja kokeilimme taas leivinuunin lämmittämistä. Tällä kertaa uuninjärkäleeseen saatiinkin tulet, mutta kärsivällisyyttä se vaatii. Ensin polteltiin tuhkaluukuissa kynttilöitä sekä vähän tuohta ja sanomalehteä, sitten pieni satsi kuivaa puuta varsinaiseen tulipesään. Saapa nähdä miten jouluruokien laittaminen oikein onnistuu… Talon keittiössä on puulieden lisäksi sähköhella/-uuni, mutta kyseinen vehje on sen verran antiikkinen, ettei sen levyjä ja uunia voi käyttää yhtä aikaa 😀

Ai niin, maanmittauslaitos muisti meitä tällä viikolla kirjeellä. Lainhuutohakemuksemme oli odotellut syksyn ajan ratkaisua, sillä kunnalla on lain mukaan etuosto-oikeus yli 5000 neliön kiinteistöihin ja määräaloihin. Harvemmin kunnat taitavat lunastusoikeuttaan hyödyntää, mutta odottaminen kuuluu prosessiin. Nyt omistusoikeutemme on siis saatu rekisteröityä ja kauppaan liittyvät paperityöt lopullisesti paketissa, jee.

Sisävessa!

Kyllä, talossa on nyt sisävessa! Tarkemmin sanottuna Separett-merkkinen polttava käymälä otettiin syyskuussa onnistuneesti käyttöön. On muuten luksusta, kun vessahätäänsä ei tarvitse viileinä syysöinä lähteä toimittamaan navetan puolelle. Vessaa pitää vielä sisustaa, sitten ryhdytään miettimään millaista remppaa muut päärakennuksen huoneet vaativat.

19.-20. syyskuuta talolla tehtiin vessahommien lisäksi puutarhatöitä: verkotettiin omena- ja luumupuut talvea varten sekä siirrettiin pari kukkaa parempaan kasvupaikkaan. Esimerkiksi vessan ikkunan alla kasvanut verenpisara särkynyt sydän vaihtoi maisemaa keittiön ikkunan alle, kun paikalta oli ensin tuhottu huonosti kasvanut ja ikävän piikikäs juhannusruusu. Samaisena viikonloppuna pihapiiriin oli ilmestynyt kaksi kissaa, joista toinen näytti olevan vielä aivan pieni pentu. Aitan alta kuului moneen otteeseen naukumista ja saunasta tullessani näin ilmeisesti pennun emon kipittävän rakennuksen alle hiiri suussaan. En tiedä mistä kissat olivat peräisin, todennäköisesti naapurin maitotilalta.

Tänä viikonloppuna saavuimme maalle yhtä aikaa Valio-myrskyn kanssa. Tuuli oli todella voimakas ja sähköt katkesivat oltuamme paikalla vasta pari minuuttia. No mikäs siinä, ei muuta kuin lämmittämään kammarin pönttöuunia ja kaivelemaan kynttilöitä kaapista… Myrsky kaatoi maantielle useita puita, yhden melkein pihatiemme kohdalla, mutta lauantaina puoli yhdeksän aikaan joku ahkera oli jo raivannut ne sivuun. Sähköt palasivat joskus puolen päivän tienoilla, ihme kyllä. Sähköyhtiön häiriökartan mukaan katkot olivat niin laajoja, että oltiin jo varauduttu istumaan kynttilöiden valossa seuraavakin ilta. Tuvan leivinuuniakin yritettiin muuten eilen lämmittää ensimmäistä kertaa. Alku oli ihan lupaava, pienellä tulella lähti vetämään hyvin, mutta sitten yhtäkkiä puski kaikki savut sisälle ja homma jäi tältä erää siihen. Uusi yritys ensi viikonloppuna…

Keittiön ikkunan alle siirrettyjä istutuksia. Ehkä kesäaikaan vähän kauniimpia.

EDIT 7.4.2016: Kukkasen nimi korjattu 🙂

Syksyä kohti

Vessan putkihommat vaiheessa…

Viime viikonloppu kului taas talolla. Sää suosi, oli jopa kesäisen aurinkoista.

Remppahommatkin edistyivät. Isäntä asensi ekovessan ilmastoinnin poistoputken, jospa sinne ensi viikonloppuna pääsisi jo tekemään tarpeensa. Sadevesien rännikaivot ja viemäriputket tuotiin paikoilleen, putkia ei tosin vielä kaivettu maahan. Päärakennuksen ja purkukuntoisen jalasmökin (kauppakirjan sanamuoto…) ulkoseinillä olevat valot vaihdettiin toimiviin. Itse sain aikaiseksi syyslannoittaa pihapiirin kasvit, omena- ja luumupuiden verkottaminen jäi vielä seuraavaan kertaan.

Kammarin huonekaluja saatiin siirreltyä parempaan järjestykseen, kun huoneen suurempi piironki kuskattiin uuteen kotiinsa. Myös tallista lähti ei-niin-ihana kahden istuttava keinutuoli uuteen osoitteeseen. Lämmitimme päärakennusta ensimmäistä kertaa, kammarin pönttöuuni veti hyvin. Tuvan iso leivinuuni saa vielä odottaa koeponnistustaan.

Talo tieltä päin 12.9.2015.

Ihana elokuu

Vaikkei kulunut kuukausi talolla ollutkaan pelkkää onnea ja auvoa, elokuu oli kuitenkin melko ihana. Touhukas, rento, maanläheinen.

Ehdin kaivata oikeastaan vain kolmea asiaa: nopeaa nettiyhteyttä, suihkua ja sushia. Tyhjänpäiväisen naamakirjailun vähentyminen teki varmasti allekirjoittaneelle vain hyvää, mutta mm. remppahommiin liittyvissä tiedonhakutarpeissa etanamainen mobiilinetti oli rasittava. Blogiakaan ei viitsinyt päivittää, koska netti. Suihkua kaipasin hetkittäin. Heiluttuaan lämpimän kesäpäivän remonttihommissa on kieltämättä vähän raskasta kantaa vettä saunaan ja odottaa padan lämpiämistä, jotta pääsisi pesulle. Sushi-ikävä tuli vähän yllätyksenä, mutta helpotti poikettuamme Ikea-reissun yhteydessä Hanko Sushin lounaalla.

Mitä elokuun aikana sitten saatiin aikaiseksi?

• Pihapiiri aidattiin ja pihatielle tehtiin portti
• Osa päärakennuksen ikkunakarmeista kunnostettiin
• Päärakennuksen ulko-ovi ja kuistin valkoiset osat maalattiin
• Navetan etupuolen ovet ja ikkunakarmit maalattiin
• Aitan ovet maalattiin
• Ruokakomero purettiin, maalattiin ja sinne hankittiin ekovessa (vielä asentamatta)
• Pihapiiriä raivattiin käsin ja raivaussahalla
• Omena- ja luumupuut sekä karviais- ja viinimarjapensaat kunnostettiin
• Toiseen rantaan viety soutuvene haettiin omaan venevalkamaan
• Käytiin läpi kaikki tilan rajapyykit ja parennettiin paikoin niiden merkkejä
• Tehtiin kaupat pankissa, ilmoitettiin omistajan vaihtuminen mm. sähkö- ja vakuutusyhtiöille
• Hankittiin kammariin uusi sänky ja nojatuoli

Ja remppahommien vastapainoksi ainakin

• Testattiin paikkakunnan kahvi/kalja/ruokapaikkoja
• Saunottiin, juotiin kaljaa ja siideriä, laulettiin karaokea
• Kalastettiin huonolla menestyksellä
• Käytiin koirien kanssa lenkeillä ja treenattiinkin pienimuotoisesti
• Käytiin agilitykisoissa ja koiranäyttelyssä
• Nautittiin oman maan antimista, kuten perunoista ja karviaisista
• Ihmeteltiin kurkien, oravien ja muiden eläinten puuhia
• Tehtiin tuttavuutta paikallisten kanssa (kivaa, kun ihmiset tuli juttelemaan :))
• Naureskeltiin vintiltä löytyneille ikivanhoille porno- ja naistenlehdille

Neljän maalla vietytyn viikon jälkeen ei olisi tehnyt mieli palata ihmisten ilmoille. Mitä tärkeää meille täällä on? Ja miten se talo siellä nyt pärjää? Jäämme odottamaan seuraavaa viikonloppua maalla ja pohtimaan tulevaisuuden ratkaisuja.

Ensimmäiset päivät

Elokuu talolla alkoi haasteiden merkeissä. Ensimmäisen illan hämärryttyä huomasimme, ettei osaan päärakennuksen huoneista tule sähköä. Säätäminen sulaketaulujen kanssakaan ei auttanut asiaa. Onneksi satuin myöhemmin lähtemään koirien kanssa metsälenkille ja huomasin männyn kaatuneen sähkölinjoille jonkin matkan päässä talosta. Jakeluongelman syyn selvittyä asia oli pian poissa päiväjärjestyksestä, sähköyhtiön heput kävivät nopeasti raivaamassa puun.

Vedenhakuhommissa läheisellä lähteellä.

Kun tuli aika lämmittää sauna ensimmäistä kertaa, isäntä totesi navetan takana sijaitsevan kaivon olevan kuiva. Tai on siellä pohjalla jotakin kosteaa, muttei käyttöön kelpaavaa vettä. Talon tuntumassa on myös toinen, arviolta sata vuotta vanha kivikaivo, josta saa pintavettä ja jota on käytetty harvemmin. Illan pimetessä emme kuitenkaan onnistuneet löytämään sitä heinittyneeltä takapihalta. Onneksi kesän kelit takasivat sen, että sadevettä riitti mainiosti ensimmäinen saunaillan tarpeisiin. Sittemmin olemme hakeneet vettä lähinnä vajaan kymmenen kilometrin päässä sijaitsevalta lähteeltä. Navetan takana sijaitsevan kaivon kunto täytyy kyllä selvittää tarkemmin, kunhan nyt ehditään.

Ensimmäinen pätkä aitaa pystyssä.

Varsinaiset remonttipuuhat alkoivat talouden nelijalkaisten jäsenten vuoksi pihapiirin aitaamisella, joka vei noin kaksi päivää. Kolmen 25 metrin verkkoaitarullan pystyttämistä hidasti lähinnä kivinen maasto, paikoitellen aitatolppia ei meinannut saada oikein mihinkään pystyyn. Pihatien kohdalle valmistui navetan jämälaudoista portti, joka odottaa vielä maalaamista.

Ruokakomeron purkaminen vauhdissa.

Seuraavaksi isäntä kävi päärakennuksen ruokakomeron kimppuun. Komerossa jäljellä olleet astiat ja muut tavarat kannettiin pihalle, hyllyt irrotettiin ja seinäpahvit revittiin. Ruokakomeron paikalle on tarkoitus tehdä vessa ja tätä kirjoittaessani projekti on edennyt siihen vaiheeseen, että seinät, katto ja lattiat on maalattu kolmeen kertaan.

Oma aikani on mennyt lähinnä päärakennuksen muita huoneita siivotessa ja takapihaa raivatessa. Kahden talkoo-orjan erinomaisella avulla talon takana kasvavat marjapensaat sekä omena- ja luumupuut saatiin taas esille. Vaikka alue oli kasvanut pahasti umpeen, yllättävän monessa viinimarja- ja karviaispensaassa riittää kuitenkin marjoja syötäväksi.

Talolla puuhastelu on kieltämättä mukavaa, kun saa tehdä konkreettisia asioita ja nähdä kättensä jäljen. Toisaalta hetkittäin tulee mieleen, että työtä olisi ihan valtavasti ja koko projekti on sulaa hulluutta. No, ehkä turhempaankin voisi rahansa käyttää.

Kohta siellä

Ensi sunnuntaina asetumme talolle noin kuukaudeksi. Myönnetään, vähän jännittää. Vaikka paikka on todella tuttu, en ole yöpynyt talossa vuosiin ja näin pitkiä jaksoja tuskin koskaan. Toki elokuun aikana lienee tarvetta majoittua jokunen yö muuallakin, mutta pääsääntöisesti vietämme tulevat lomaviikot talolla.

Eilen juttelimme siitä, miksi paikkaa pitäisi kutsua. Mökki? Kyseessä ei ole sellainen tyypillinen suomalainen vapaa-ajan paikka järven rannalla, jonne ryysätään perheautolla viikonlopuksi. Tila? Onhan siinä navetta ja peltoa, muttei sellaista toimintaa kuin maa- tai metsätiloilla yleensä. Isäntä totesi kutsuvansa paikkaa mieluiten taloksi. Itselleni tulee talo-sanasta sellainen mielikuva, että kyseessä olisi omakotitalo, jonne muutetaan asumaan vakituisesti. No kuka tietää, ehkä joskus muutetaankin… Ehkä minäkin puhun siis talosta, tutummille ihmisille käytän toki paikan erisnimeä.

Saamme talon kylkiäisinä runsaasti irtaimistoa ja hyvä niin. Tällä viikolla ollaan kuitenkin katseltu myös kotoa jonkin verran tavaraa, jonka viemme maalle. Lähinnä liinavaatteita, astioita, remontoinnissa tarvittavia työvälineitä… Lisäksi autoon asennettiin jo pari viikkoa takaperin peräkoukku, jotta voidaan myöhemmin kuskata peräkärryn kanssa isompia kuormia.

Juuri tämän kummemmin emme ole tulevaan valmistautuneet. Pelkkää orjatyöleiriä elokuusta ei ole tarkoitus tehdä, vaan aikaa jätetään myös lähimetsissä samoilulle ja tutkimusmatkoille lähiympäristöön. Mennään sinne, katsellaan ja mietitään mitä seuraavaksi.