Elokuu talolla alkoi haasteiden merkeissä. Ensimmäisen illan hämärryttyä huomasimme, ettei osaan päärakennuksen huoneista tule sähköä. Säätäminen sulaketaulujen kanssakaan ei auttanut asiaa. Onneksi satuin myöhemmin lähtemään koirien kanssa metsälenkille ja huomasin männyn kaatuneen sähkölinjoille jonkin matkan päässä talosta. Jakeluongelman syyn selvittyä asia oli pian poissa päiväjärjestyksestä, sähköyhtiön heput kävivät nopeasti raivaamassa puun.
Vedenhakuhommissa läheisellä lähteellä.
Kun tuli aika lämmittää sauna ensimmäistä kertaa, isäntä totesi navetan takana sijaitsevan kaivon olevan kuiva. Tai on siellä pohjalla jotakin kosteaa, muttei käyttöön kelpaavaa vettä. Talon tuntumassa on myös toinen, arviolta sata vuotta vanha kivikaivo, josta saa pintavettä ja jota on käytetty harvemmin. Illan pimetessä emme kuitenkaan onnistuneet löytämään sitä heinittyneeltä takapihalta. Onneksi kesän kelit takasivat sen, että sadevettä riitti mainiosti ensimmäinen saunaillan tarpeisiin. Sittemmin olemme hakeneet vettä lähinnä vajaan kymmenen kilometrin päässä sijaitsevalta lähteeltä. Navetan takana sijaitsevan kaivon kunto täytyy kyllä selvittää tarkemmin, kunhan nyt ehditään.
Ensimmäinen pätkä aitaa pystyssä.
Varsinaiset remonttipuuhat alkoivat talouden nelijalkaisten jäsenten vuoksi pihapiirin aitaamisella, joka vei noin kaksi päivää. Kolmen 25 metrin verkkoaitarullan pystyttämistä hidasti lähinnä kivinen maasto, paikoitellen aitatolppia ei meinannut saada oikein mihinkään pystyyn. Pihatien kohdalle valmistui navetan jämälaudoista portti, joka odottaa vielä maalaamista.
Ruokakomeron purkaminen vauhdissa.
Seuraavaksi isäntä kävi päärakennuksen ruokakomeron kimppuun. Komerossa jäljellä olleet astiat ja muut tavarat kannettiin pihalle, hyllyt irrotettiin ja seinäpahvit revittiin. Ruokakomeron paikalle on tarkoitus tehdä vessa ja tätä kirjoittaessani projekti on edennyt siihen vaiheeseen, että seinät, katto ja lattiat on maalattu kolmeen kertaan.
Oma aikani on mennyt lähinnä päärakennuksen muita huoneita siivotessa ja takapihaa raivatessa. Kahden talkoo-orjan erinomaisella avulla talon takana kasvavat marjapensaat sekä omena- ja luumupuut saatiin taas esille. Vaikka alue oli kasvanut pahasti umpeen, yllättävän monessa viinimarja- ja karviaispensaassa riittää kuitenkin marjoja syötäväksi.
Talolla puuhastelu on kieltämättä mukavaa, kun saa tehdä konkreettisia asioita ja nähdä kättensä jäljen. Toisaalta hetkittäin tulee mieleen, että työtä olisi ihan valtavasti ja koko projekti on sulaa hulluutta. No, ehkä turhempaankin voisi rahansa käyttää.
Koti maailmankaikkeudessa 