Vintin portaat

Talven aikana talon remontointi on edennyt verkkaisesti jo ihan siitäkin syystä, että paikan päälle on reissattu keskimäärin joka kolmas viikonloppu. Lisäksi pakkanen ja pimeys asettavat omat rajoituksensa hommille. Mutta jotain on kuitenkin valmistunut: vintin uudet portaat.

Lähtötilanne.

Lähtötilanteessa eteisestä vintille johtavat portaat olivat huonokuntoiset, paikoin jopa sortumisvaarassa. Rakentamaton vintti on kylmä ja uusi vessa sijaitsee sinne johtavien portaiden alapuolella, joten portaikko piti korjaamisen yhteydessä myös eristää.

Vanha portaikko jätettiin paikoilleen ja sen päälle asennettiin hengittävä paperi. Tässä vaiheessa tehtiin myös sivurimat uuden portaikon tukipuiksi.

Paperin päälle asennettiin eristeeksi ekovilla. Seuraavaksi villan päälle tuli hengittävä bitumipaperi, joka kuuluu asentaa eristeen kylmälle puolelle.

Uusi portaikko vintiltä alaspäin ja eteisestä ylöspäin katsottuna.

Viimeinen ja työllistävin vaihe portaiden remontoinnissa oli uusien porraslautojen tekeminen, sillä jokainen porras oli muodoltaan hieman erilainen suorakaide tai suunnikas. Portaisiin käytettiin liimapuulevyä, jonka materiaalina on mänty. Yllä kuva valmiista portaikosta, joka tullaan tietysti lämpimämpien kelien koittaessa vielä maalaamaan tai vahaamaan.

Advertisement

Joulu maalla?

Vessan valmistuttua isäntä otti seuraavaksi projektikseen vintin portaikon eristämisen ja porraslautojen uusimisen. Päärakennuksessa on siis rakentamaton yläkerta, jonne johtavat portaat ovat parhaat päivänsä nähneet. Portaiden uusimisesta haastavaa tekee se, että jokainen niistä on muodoltaan hieman erilainen suorakaide tai suunnikas. Muutenkin remppa edistyy tällä hetkellä suht rauhalliseen tahtiin, loppusyksyn sateessa ja harmaudessa ei vaan ole jaksettu touhuta kovin tehokkaasti. Itse olen lähinnä tehnyt pieniä sisustusjuttuja ja seurannut tuvan ikkunasta talipalloja syöviä tiaisia. Ulkosalla olen repinyt aitan kulmalla hallitsemattomasti levinnyttä korallikanukkapensasta ja istuttanut parit kukkasipulit.

Joulu lähestyy. Jos luvassa ei ole kovia pakkasia, aiomme viettää joulun maalla. Marraskuun viimeisenä viikonloppuna otimme jo esille muutamia joulukoristeita ja kokeilimme taas leivinuunin lämmittämistä. Tällä kertaa uuninjärkäleeseen saatiinkin tulet, mutta kärsivällisyyttä se vaatii. Ensin polteltiin tuhkaluukuissa kynttilöitä sekä vähän tuohta ja sanomalehteä, sitten pieni satsi kuivaa puuta varsinaiseen tulipesään. Saapa nähdä miten jouluruokien laittaminen oikein onnistuu… Talon keittiössä on puulieden lisäksi sähköhella/-uuni, mutta kyseinen vehje on sen verran antiikkinen, ettei sen levyjä ja uunia voi käyttää yhtä aikaa 😀

Ai niin, maanmittauslaitos muisti meitä tällä viikolla kirjeellä. Lainhuutohakemuksemme oli odotellut syksyn ajan ratkaisua, sillä kunnalla on lain mukaan etuosto-oikeus yli 5000 neliön kiinteistöihin ja määräaloihin. Harvemmin kunnat taitavat lunastusoikeuttaan hyödyntää, mutta odottaminen kuuluu prosessiin. Nyt omistusoikeutemme on siis saatu rekisteröityä ja kauppaan liittyvät paperityöt lopullisesti paketissa, jee.