Joulu maalla?

Vessan valmistuttua isäntä otti seuraavaksi projektikseen vintin portaikon eristämisen ja porraslautojen uusimisen. Päärakennuksessa on siis rakentamaton yläkerta, jonne johtavat portaat ovat parhaat päivänsä nähneet. Portaiden uusimisesta haastavaa tekee se, että jokainen niistä on muodoltaan hieman erilainen suorakaide tai suunnikas. Muutenkin remppa edistyy tällä hetkellä suht rauhalliseen tahtiin, loppusyksyn sateessa ja harmaudessa ei vaan ole jaksettu touhuta kovin tehokkaasti. Itse olen lähinnä tehnyt pieniä sisustusjuttuja ja seurannut tuvan ikkunasta talipalloja syöviä tiaisia. Ulkosalla olen repinyt aitan kulmalla hallitsemattomasti levinnyttä korallikanukkapensasta ja istuttanut parit kukkasipulit.

Joulu lähestyy. Jos luvassa ei ole kovia pakkasia, aiomme viettää joulun maalla. Marraskuun viimeisenä viikonloppuna otimme jo esille muutamia joulukoristeita ja kokeilimme taas leivinuunin lämmittämistä. Tällä kertaa uuninjärkäleeseen saatiinkin tulet, mutta kärsivällisyyttä se vaatii. Ensin polteltiin tuhkaluukuissa kynttilöitä sekä vähän tuohta ja sanomalehteä, sitten pieni satsi kuivaa puuta varsinaiseen tulipesään. Saapa nähdä miten jouluruokien laittaminen oikein onnistuu… Talon keittiössä on puulieden lisäksi sähköhella/-uuni, mutta kyseinen vehje on sen verran antiikkinen, ettei sen levyjä ja uunia voi käyttää yhtä aikaa 😀

Ai niin, maanmittauslaitos muisti meitä tällä viikolla kirjeellä. Lainhuutohakemuksemme oli odotellut syksyn ajan ratkaisua, sillä kunnalla on lain mukaan etuosto-oikeus yli 5000 neliön kiinteistöihin ja määräaloihin. Harvemmin kunnat taitavat lunastusoikeuttaan hyödyntää, mutta odottaminen kuuluu prosessiin. Nyt omistusoikeutemme on siis saatu rekisteröityä ja kauppaan liittyvät paperityöt lopullisesti paketissa, jee.

Advertisement

Tästä lähtee!

Punainen tupa ja sitä ympäröivät maat on ostettu sukuuni 70-luvun alkupuolella. Takavuosina talossa riitti elämää. Monet omista lapsuusmuistoistanikin liittyvät tuohon paikkaan: heinäseipäiden tekeminen, perunarieskojen leipominen, kalaverkkojen tarkistaminen, rekiajelulla käyminen… Omistajan ikääntymisen myötä paikka on viime vuosina hiljentynyt ja lähisukulaiset ovat vähitellen heränneet keskustelemaan siitä, mitä sen suhteen pitäisi tehdä. Pääsiäisenä vierailimme mieheni kanssa paikan päällä ja kävimme samalla katsomassa myös vuosia sitten tyhjilleen jäänyttä naapuritaloa. Sen päärakennuksen katto oli romahtanut sisään ja näky oli jokseenkin surullinen. Samaa kohtaloa emme toivoneet punaiselle tuvalle. Toukokuussa päätimme tarttua toimeen ja teimme tarjouksen tilan ostamisesta. Annoimme sukulaisilleni tarkoituksella reilusti aikaa kypsytellä ratkaisua. Pari viikkoa sitten alkoi vaikuttaa siltä, että haave saattaa toteutua. Eilen sain puhelun: kauppa toteutuu. Mahtavaa! Tarvittavat paperityöt päästään tekemään elokuun puolella, joten vielä ei uskalla suuremmin hehkuttaa uutista. Remontoitavaa riittää ja uusia tarpeita varmasti paljastuu, kun pääsemme viettämään enemmän aikaa paikan päällä. Ensimmäisten joukossa ovat kuitenkin seuraavat hommat:

  • Pihapiirin aitaaminen (ensialkuun verkkoaidalla, myöhemmin perinne-/riukuaidalla)
  • Ekovessan hankkiminen
  • Pihapiirin yleinen raivaaminen ja kukkapenkkien kunnostaminen
  • Tulisijojen kunnon varmistaminen
  • Päärakennuksen lattioiden ehostaminen

Tämä blogi päätettiin perustaa tilaan liittyvien kokemusten ja tuntemusten tallentamiseksi. Juttujen aihepiiriä ei kuitenkaan rajata tiukasti pelkästään taloon liittyviin tarinoihin eli jos jokin muu tuntuu tänne kirjoittamisen arvoiselta, niin kirjoitetaan. Tervetuloa matkaan!