Kyllä, talossa on nyt sisävessa! Tarkemmin sanottuna Separett-merkkinen polttava käymälä otettiin syyskuussa onnistuneesti käyttöön. On muuten luksusta, kun vessahätäänsä ei tarvitse viileinä syysöinä lähteä toimittamaan navetan puolelle. Vessaa pitää vielä sisustaa, sitten ryhdytään miettimään millaista remppaa muut päärakennuksen huoneet vaativat.
19.-20. syyskuuta talolla tehtiin vessahommien lisäksi puutarhatöitä: verkotettiin omena- ja luumupuut talvea varten sekä siirrettiin pari kukkaa parempaan kasvupaikkaan. Esimerkiksi vessan ikkunan alla kasvanut
verenpisara särkynyt sydän vaihtoi maisemaa keittiön ikkunan alle, kun paikalta oli ensin tuhottu huonosti kasvanut ja ikävän piikikäs juhannusruusu. Samaisena viikonloppuna pihapiiriin oli ilmestynyt kaksi kissaa, joista toinen näytti olevan vielä aivan pieni pentu. Aitan alta kuului moneen otteeseen naukumista ja saunasta tullessani näin ilmeisesti pennun emon kipittävän rakennuksen alle hiiri suussaan. En tiedä mistä kissat olivat peräisin, todennäköisesti naapurin maitotilalta.
Tänä viikonloppuna saavuimme maalle yhtä aikaa Valio-myrskyn kanssa. Tuuli oli todella voimakas ja sähköt katkesivat oltuamme paikalla vasta pari minuuttia. No mikäs siinä, ei muuta kuin lämmittämään kammarin pönttöuunia ja kaivelemaan kynttilöitä kaapista… Myrsky kaatoi maantielle useita puita, yhden melkein pihatiemme kohdalla, mutta lauantaina puoli yhdeksän aikaan joku ahkera oli jo raivannut ne sivuun. Sähköt palasivat joskus puolen päivän tienoilla, ihme kyllä. Sähköyhtiön häiriökartan mukaan katkot olivat niin laajoja, että oltiin jo varauduttu istumaan kynttilöiden valossa seuraavakin ilta. Tuvan leivinuuniakin yritettiin muuten eilen lämmittää ensimmäistä kertaa. Alku oli ihan lupaava, pienellä tulella lähti vetämään hyvin, mutta sitten yhtäkkiä puski kaikki savut sisälle ja homma jäi tältä erää siihen. Uusi yritys ensi viikonloppuna…
EDIT 7.4.2016: Kukkasen nimi korjattu 🙂