Kohta siellä

Ensi sunnuntaina asetumme talolle noin kuukaudeksi. Myönnetään, vähän jännittää. Vaikka paikka on todella tuttu, en ole yöpynyt talossa vuosiin ja näin pitkiä jaksoja tuskin koskaan. Toki elokuun aikana lienee tarvetta majoittua jokunen yö muuallakin, mutta pääsääntöisesti vietämme tulevat lomaviikot talolla.

Ikkunasta2015Eilen juttelimme siitä, miksi paikkaa pitäisi kutsua. Mökki? Kyseessä ei ole sellainen tyypillinen suomalainen vapaa-ajan paikka järven rannalla, jonne ryysätään perheautolla viikonlopuksi. Tila? Onhan siinä navetta ja peltoa, muttei sellaista toimintaa kuin maa- tai metsätiloilla yleensä. Isäntä totesi kutsuvansa paikkaa mieluiten taloksi. Itselleni tulee talo-sanasta sellainen mielikuva, että kyseessä olisi omakotitalo, jonne muutetaan asumaan vakituisesti. No kuka tietää, ehkä joskus muutetaankin… Ehkä minäkin puhun siis talosta, tutummille ihmisille käytän toki paikan erisnimeä.

Saamme talon kylkiäisinä runsaasti irtaimistoa ja hyvä niin. Tällä viikolla ollaan kuitenkin katseltu myös kotoa jonkin verran tavaraa, jonka viemme maalle. Lähinnä liinavaatteita, astioita, remontoinnissa tarvittavia työvälineitä… Lisäksi autoon asennettiin jo pari viikkoa takaperin peräkoukku, jotta voidaan myöhemmin kuskata peräkärryn kanssa isompia kuormia.

Juuri tämän kummemmin emme ole tulevaan valmistautuneet. Pelkkää orjatyöleiriä elokuusta ei ole tarkoitus tehdä, vaan aikaa jätetään myös lähimetsissä samoilulle ja tutkimusmatkoille lähiympäristöön. Mennään sinne, katsellaan ja mietitään mitä seuraavaksi.

Advertisement

Tästä lähtee!

Punainen tupa ja sitä ympäröivät maat on ostettu sukuuni 70-luvun alkupuolella. Takavuosina talossa riitti elämää. Monet omista lapsuusmuistoistanikin liittyvät tuohon paikkaan: heinäseipäiden tekeminen, perunarieskojen leipominen, kalaverkkojen tarkistaminen, rekiajelulla käyminen… Omistajan ikääntymisen myötä paikka on viime vuosina hiljentynyt ja lähisukulaiset ovat vähitellen heränneet keskustelemaan siitä, mitä sen suhteen pitäisi tehdä. Pääsiäisenä vierailimme mieheni kanssa paikan päällä ja kävimme samalla katsomassa myös vuosia sitten tyhjilleen jäänyttä naapuritaloa. Sen päärakennuksen katto oli romahtanut sisään ja näky oli jokseenkin surullinen. Samaa kohtaloa emme toivoneet punaiselle tuvalle. Toukokuussa päätimme tarttua toimeen ja teimme tarjouksen tilan ostamisesta. Annoimme sukulaisilleni tarkoituksella reilusti aikaa kypsytellä ratkaisua. Pari viikkoa sitten alkoi vaikuttaa siltä, että haave saattaa toteutua. Eilen sain puhelun: kauppa toteutuu. Mahtavaa! Tarvittavat paperityöt päästään tekemään elokuun puolella, joten vielä ei uskalla suuremmin hehkuttaa uutista. Remontoitavaa riittää ja uusia tarpeita varmasti paljastuu, kun pääsemme viettämään enemmän aikaa paikan päällä. Ensimmäisten joukossa ovat kuitenkin seuraavat hommat:

  • Pihapiirin aitaaminen (ensialkuun verkkoaidalla, myöhemmin perinne-/riukuaidalla)
  • Ekovessan hankkiminen
  • Pihapiirin yleinen raivaaminen ja kukkapenkkien kunnostaminen
  • Tulisijojen kunnon varmistaminen
  • Päärakennuksen lattioiden ehostaminen

Tämä blogi päätettiin perustaa tilaan liittyvien kokemusten ja tuntemusten tallentamiseksi. Juttujen aihepiiriä ei kuitenkaan rajata tiukasti pelkästään taloon liittyviin tarinoihin eli jos jokin muu tuntuu tänne kirjoittamisen arvoiselta, niin kirjoitetaan. Tervetuloa matkaan!