Toinen kesä

Vietin kesä- ja heinäkuun opintovapaalla ja seuraavat viisi viikkoa lomalla, joten tänä kesänä oli mukavat mahdollisuudet olla maalla. Leppoisasta ympäristöstä huolimatta kesä oli aktiivinen. Alkukesästä työstin opinnäytetyötäni, lähinnä kirjoitin teoriataustaa, tein haastatteluja ja litteroin niitä tekstiksi. Elokuussa isännän aloitettua lomansa suurin osa ajasta kului keittiöremontin parissa, josta tosiaan lisää vähän myöhemmin.

Keittiöremontin lisäksi talolla tehtiin pieniä kunnostustoimia siellä täällä. Nuohooja oli viimeksi käydessään huomauttanut, että katolle pitäisi päästä helpommin, joten päärakennuksen takapihan puoleiselle sivulle tehtiin uudet, tukevat tikkaat painekyllästetystä puusta. Saunan eteinen purettiin kokonaan ja navetasta kuskattiin muutenkin valtava määrä tavaraa jäteasemalle. Pihalla uusittiin pari kukkapenkkiä.

Navetan edessä on pieni pelto, jossa kasvoi tänä kesänä perunaa, kaalia, herneitä ja pari maustekasvia. Parhaan sadon antoi lehtikaali, josta tehtailtiin lehtikaalisipsien lisäksi paljon sämpylöitä ja kasvispullia. Takapihalta saatiin omenoita (vanha omppupuu on herännyt henkiin!), viinimarjoja, karviaisia ja pieni määrä luumuja.

Metsämarjoja kerättiin tänä kesänä laiskasti, jotenkin hommaan ei vaan tuntunut riittävän aikaa tai kärsivällisyyttä. Sen sijaan kantarellisaalis oli mahtava, paras ikinä! Yleensä sieniä ei edes etsitty, metsälenkeillä koirien kanssa niitä vaan tuli vastaan. Elokuun lopussa oli pakko piirtää ihan kartta parhaista apajista, jotta muistetaan tarkistaa ne ensi vuonna 😀

Järvelle ei ehditty kuin kerran, mikä kieltämättä vähän harmitti! Kalaa ei siltä ainokaiselta soutureissulta saatu, mutta keli oli kaunis ja osuttiinpa samalla seuraamaan rantapellolla laiduntaneen lehmälauman virkistäytymistä kaislikossa. Lehmissä on jotain ylivoimaisen sympaattista.

Vanha hella a.k.a. kesäkeittiö 😀

Jos ensimmäinen (loppu)kesä meni lähinnä torppaan totutellessa, oli tämä toinen selvästi erilainen. Nyt paikka tuntui jo omalta. Vietin jopa useita vuorokausia yksin talolla, vaikka kieltämättä siellä itsekseen yöpyminen hieman jännittääkin. En oikein osaa sanoa miksi, mitään pahaahan tilalla ei ole tiettävästi tapahtunut ja tykkään kyllä kovasti maaseudun rauhasta ja hiljaisuudesta. Illan hämärtyessä mielikuvitus lähtee vaan välillä laukkaamaan. Lohdullista oli huomata, että muillakin tuttavapiirissä on ollut samoja tuntemuksia. Ja avautuihan kirjailija Jari Tervokin vaimoineen viikko sitten iltapäivälehdessä, että pimeys ja rasahdukset mökillä voivat pelottaa. Ehkä siihen ajan myötä vähän siedättyy, toivotaan.

Advertisement

Throwback: pääsiäinen 2016

Blogi on viettänyt pitkään hiljaiseloa ja nyt olisikin kasautunut aiheita useampaan postaukseen. Aloitetaan ensin lyhyellä throwback-henkisellä katsauksella pääsiäiseen, jonka vietimme maalla.

Pääsiäisen tienoo on jo useana vuonna ollut se ajankohta vuodesta, jolloin me ollaan pidetty talvilomaa. Kieltämättä alkuvuosi tuntuu monesti pitkältä ja pimeältä eikä lomaa jaksaisi odottaa lopputalveen. Pyhäpäivien ansiosta pääsiäiselle on kuitenkin saanut helposti suunniteltua lähes parin viikon vapaan, mikä on parhautta.

Jos joulu maalla oli lähes lumeton, pääsiäisenä lunta riitti. Tallista kaivettiin vanha potkukelkka, jolla pääsi kulkemaan liukkaalla maantiellä yllättävän lujaa 😀 Vauhdikkaan koeajon jälkeen kelkka päätyi kuitenkin pääsiäiskoristeeksi pihatien varteen: hain lähipellolta muutamat pajunoksat ja tökkäsin ne pienessä maitotonkassa kelkan penkille.

Joku oli vetänyt lähimetsiin kilometrikaupalla huippukuntoista hiihtolatua, mutta niitä ei tullut testattua. Henkilökohtaisesti en ole hiihtänyt ainakaan 15 vuoteen ja muistan olleeni lajissa aivan käsittämättömän huono. Siitä huolimatta mietin, että jos lähitienoolla on tulevinakin talvina yhtä hyvät hiihtomahdollisuudet, ehkä sitä voisi joskus kokeilla.

Lampaanviulu matkalla uuniin.

Pääsiäisenä tehtiin ruokaa pidemmän kaavan mukaan ja jännittävin kokeilu koski lampaanviulun valmistamista leivinuunissa. Olimme ostaneet vähän aikaisemmin puolikkaan karitsan Sillanpään lammastilalta ja kokeilleet erilaisten lammasruokien kokkaamista mukavalla menestyksellä. Ruuanlaitto leivinuunissa vaatii edelleen totuttelua, mutta viulu onnistui kyllä hienosti ja maistui myös vieraille. Jälkiruokia pääsiäispöydässä oli vaatimattomasti kolme erilaista, itse väänsin tarjolle persikka-rahkapiirakan.

Potkukelkan lisäksi innostuin askartelemaan pääsiäiskoristukseksi muutaman kana- ja pupufiguurin Kodin Kuvalehden mallien mukaisesti. Lisäksi nostin esille aitasta löytyneen pahvisen Fazerin ”Hyvää pääsiäiseksi 1975” -mainoskyltin, joka on todennäköisesti ollut aikoinaan esillä paikallisessa lähikaupassa.

Seuraavassa postauksessa voisinkin sitten kertoa mitä talolla menneen kesän aikana puuhattiin. Jossain vaiheessa lienee luvassa myös kertomus elokuussa aloitetusta keittiöremontista, kunhan nyt saadaan loput kaapit paikoilleen, ovet maalattua ja listat asennettua. Vahvasti voiton puolella jo ollaan, ehkä vielä kaksi-kolme viikonloppua niin keittiöremppa on paketissa.

Joulutunnelmaa

Talosta ei ole ollut blogissa juurikaan sisäkuvia, joten laitetaan nyt muutama. Päärakennuksen alakerrassa on kolme huonetta: tupa, kammari ja keittiö. Huoneet ovat muutamaa huonekalua lukuunottamatta vielä samassa kunnossa kuin ostohetkellä, lattioiden ja seinien remontointi on tarkoitus aloittaa ensi kesänä. Lisäksi alakerrasta löytyvät eteinen ja entiseen keittokomeroon rakennettu vessa, josta sisätilojen kunnostaminen elokuussa aloitettiin.

Joulu 2015 vietettiin tosiaan maalla. Vaikka aattopäivä oli kutakuinkin lumeton, niin leppoisa joulutunnelma syntyi kuin itsestään. Olen viettänyt ainakin viisi ensimmäistä jouluani tässä talossa ja aatonaattona pääsin vielä fiilistelemään vanhoja valokuvia noilta vuosilta. Jollain tavalla tavoitin pitkästä aikaa palan sellaista lämmintä, lapsenomaista joulutunnelmaa ❤

Jouluruokien onnistuminen oli etukäteen jonkinlainen arvoitus. Kinkku ja perunalaatikko valmistuivat kuitenkin leivinuunissa todella hyvin ja muukin sapuska maistui. Oman taloutemme jouluherkkuihin kuuluu perinteisesti myös Blossa-glögi, jonka vuosikertamaku oli tänä vuonna varsin onnistunut. Yritin ostaa vuodenvaihteeksi uuden pullon, mutta glögit oli myyty loppuun, kuulema useammastakin Alkosta. Höh.

Talon ja pihapiirin joulukoristelu oli kivaa puuhaa. Sisätiloissa suosittiin melko perinteisiä koristuksia. Harjun Paperista löytyi ihanaa vanhanaikaista paperitavaraa; keittiön ikkunan punatulkkujono ja eteiseen tonttujuliste. Navetan ikkunoille vietiin pattereilla toimivia kynttilöitä. Olin niiden suhteen ennakkoluuloinen, mutta kieltämättä näyttivät hämärässä hyviltä.

Talon tiluksille kuuluu vanha lato, jossa on kasa heinäseipäitä. Jouluaattona käytiin hakemassa muutama ja askarreltiin niistä pihatielle lyhtytelineet. Melkein pihasta löytyi myös joulukuusi. Kierreltiin etäämmälläkin etsimässä sopivaa kuusta, mutta lopulta se oikea kasvoikin melkein saunan ovella 🙂 Kuusi kesti sisällä loppiaiseen asti rapisematta juuri lainkaan. Lapsuuden jouluista on kyllä erilaisia muistikuvia, monesti neulasia tuntui olevan jo aattoiltana siellä sun täällä.

Välipäivinä poikettiin töissä, uudestavuodesta loppiaiseen viihdyttiin taas pääasiassa talolla. Tai no, viihdyttiin ja viihdyttiin… Pakkasen kiristyttyä -25 asteen tienoille alkoi olla hieman haastavaa elää kantoveden varassa. Eteisen ulkoseinä on aikakauden taloille tyypillisesti eristämätön, jonka seuraksena eteisen lämpötila tippui pakkasen puolelle ja eteispöydällä ollut hyasinttikin kuoli. No, päästiin kuitenkin heittämään talven ensimmäiset lenkit järven jäällä!