Sisävessa!

Kyllä, talossa on nyt sisävessa! Tarkemmin sanottuna Separett-merkkinen polttava käymälä otettiin syyskuussa onnistuneesti käyttöön. On muuten luksusta, kun vessahätäänsä ei tarvitse viileinä syysöinä lähteä toimittamaan navetan puolelle. Vessaa pitää vielä sisustaa, sitten ryhdytään miettimään millaista remppaa muut päärakennuksen huoneet vaativat.

19.-20. syyskuuta talolla tehtiin vessahommien lisäksi puutarhatöitä: verkotettiin omena- ja luumupuut talvea varten sekä siirrettiin pari kukkaa parempaan kasvupaikkaan. Esimerkiksi vessan ikkunan alla kasvanut verenpisara särkynyt sydän vaihtoi maisemaa keittiön ikkunan alle, kun paikalta oli ensin tuhottu huonosti kasvanut ja ikävän piikikäs juhannusruusu. Samaisena viikonloppuna pihapiiriin oli ilmestynyt kaksi kissaa, joista toinen näytti olevan vielä aivan pieni pentu. Aitan alta kuului moneen otteeseen naukumista ja saunasta tullessani näin ilmeisesti pennun emon kipittävän rakennuksen alle hiiri suussaan. En tiedä mistä kissat olivat peräisin, todennäköisesti naapurin maitotilalta.

Tänä viikonloppuna saavuimme maalle yhtä aikaa Valio-myrskyn kanssa. Tuuli oli todella voimakas ja sähköt katkesivat oltuamme paikalla vasta pari minuuttia. No mikäs siinä, ei muuta kuin lämmittämään kammarin pönttöuunia ja kaivelemaan kynttilöitä kaapista… Myrsky kaatoi maantielle useita puita, yhden melkein pihatiemme kohdalla, mutta lauantaina puoli yhdeksän aikaan joku ahkera oli jo raivannut ne sivuun. Sähköt palasivat joskus puolen päivän tienoilla, ihme kyllä. Sähköyhtiön häiriökartan mukaan katkot olivat niin laajoja, että oltiin jo varauduttu istumaan kynttilöiden valossa seuraavakin ilta. Tuvan leivinuuniakin yritettiin muuten eilen lämmittää ensimmäistä kertaa. Alku oli ihan lupaava, pienellä tulella lähti vetämään hyvin, mutta sitten yhtäkkiä puski kaikki savut sisälle ja homma jäi tältä erää siihen. Uusi yritys ensi viikonloppuna…

Keittiön ikkunan alle siirrettyjä istutuksia. Ehkä kesäaikaan vähän kauniimpia.

EDIT 7.4.2016: Kukkasen nimi korjattu 🙂

Advertisement

Syksyä kohti

Vessan putkihommat vaiheessa…

Viime viikonloppu kului taas talolla. Sää suosi, oli jopa kesäisen aurinkoista.

Remppahommatkin edistyivät. Isäntä asensi ekovessan ilmastoinnin poistoputken, jospa sinne ensi viikonloppuna pääsisi jo tekemään tarpeensa. Sadevesien rännikaivot ja viemäriputket tuotiin paikoilleen, putkia ei tosin vielä kaivettu maahan. Päärakennuksen ja purkukuntoisen jalasmökin (kauppakirjan sanamuoto…) ulkoseinillä olevat valot vaihdettiin toimiviin. Itse sain aikaiseksi syyslannoittaa pihapiirin kasvit, omena- ja luumupuiden verkottaminen jäi vielä seuraavaan kertaan.

Kammarin huonekaluja saatiin siirreltyä parempaan järjestykseen, kun huoneen suurempi piironki kuskattiin uuteen kotiinsa. Myös tallista lähti ei-niin-ihana kahden istuttava keinutuoli uuteen osoitteeseen. Lämmitimme päärakennusta ensimmäistä kertaa, kammarin pönttöuuni veti hyvin. Tuvan iso leivinuuni saa vielä odottaa koeponnistustaan.

Talo tieltä päin 12.9.2015.

Ensimmäiset päivät

Elokuu talolla alkoi haasteiden merkeissä. Ensimmäisen illan hämärryttyä huomasimme, ettei osaan päärakennuksen huoneista tule sähköä. Säätäminen sulaketaulujen kanssakaan ei auttanut asiaa. Onneksi satuin myöhemmin lähtemään koirien kanssa metsälenkille ja huomasin männyn kaatuneen sähkölinjoille jonkin matkan päässä talosta. Jakeluongelman syyn selvittyä asia oli pian poissa päiväjärjestyksestä, sähköyhtiön heput kävivät nopeasti raivaamassa puun.

Vedenhakuhommissa läheisellä lähteellä.

Kun tuli aika lämmittää sauna ensimmäistä kertaa, isäntä totesi navetan takana sijaitsevan kaivon olevan kuiva. Tai on siellä pohjalla jotakin kosteaa, muttei käyttöön kelpaavaa vettä. Talon tuntumassa on myös toinen, arviolta sata vuotta vanha kivikaivo, josta saa pintavettä ja jota on käytetty harvemmin. Illan pimetessä emme kuitenkaan onnistuneet löytämään sitä heinittyneeltä takapihalta. Onneksi kesän kelit takasivat sen, että sadevettä riitti mainiosti ensimmäinen saunaillan tarpeisiin. Sittemmin olemme hakeneet vettä lähinnä vajaan kymmenen kilometrin päässä sijaitsevalta lähteeltä. Navetan takana sijaitsevan kaivon kunto täytyy kyllä selvittää tarkemmin, kunhan nyt ehditään.

Ensimmäinen pätkä aitaa pystyssä.

Varsinaiset remonttipuuhat alkoivat talouden nelijalkaisten jäsenten vuoksi pihapiirin aitaamisella, joka vei noin kaksi päivää. Kolmen 25 metrin verkkoaitarullan pystyttämistä hidasti lähinnä kivinen maasto, paikoitellen aitatolppia ei meinannut saada oikein mihinkään pystyyn. Pihatien kohdalle valmistui navetan jämälaudoista portti, joka odottaa vielä maalaamista.

Ruokakomeron purkaminen vauhdissa.

Seuraavaksi isäntä kävi päärakennuksen ruokakomeron kimppuun. Komerossa jäljellä olleet astiat ja muut tavarat kannettiin pihalle, hyllyt irrotettiin ja seinäpahvit revittiin. Ruokakomeron paikalle on tarkoitus tehdä vessa ja tätä kirjoittaessani projekti on edennyt siihen vaiheeseen, että seinät, katto ja lattiat on maalattu kolmeen kertaan.

Oma aikani on mennyt lähinnä päärakennuksen muita huoneita siivotessa ja takapihaa raivatessa. Kahden talkoo-orjan erinomaisella avulla talon takana kasvavat marjapensaat sekä omena- ja luumupuut saatiin taas esille. Vaikka alue oli kasvanut pahasti umpeen, yllättävän monessa viinimarja- ja karviaispensaassa riittää kuitenkin marjoja syötäväksi.

Talolla puuhastelu on kieltämättä mukavaa, kun saa tehdä konkreettisia asioita ja nähdä kättensä jäljen. Toisaalta hetkittäin tulee mieleen, että työtä olisi ihan valtavasti ja koko projekti on sulaa hulluutta. No, ehkä turhempaankin voisi rahansa käyttää.