Punainen tupa ja sitä ympäröivät maat on ostettu sukuuni 70-luvun alkupuolella. Takavuosina talossa riitti elämää. Monet omista lapsuusmuistoistanikin liittyvät tuohon paikkaan: heinäseipäiden tekeminen, perunarieskojen leipominen, kalaverkkojen tarkistaminen, rekiajelulla käyminen… Omistajan ikääntymisen myötä paikka on viime vuosina hiljentynyt ja lähisukulaiset ovat vähitellen heränneet keskustelemaan siitä, mitä sen suhteen pitäisi tehdä. Pääsiäisenä vierailimme mieheni kanssa paikan päällä ja kävimme samalla katsomassa myös vuosia sitten tyhjilleen jäänyttä naapuritaloa. Sen päärakennuksen katto oli romahtanut sisään ja näky oli jokseenkin surullinen. Samaa kohtaloa emme toivoneet punaiselle tuvalle. Toukokuussa päätimme tarttua toimeen ja teimme tarjouksen tilan ostamisesta. Annoimme sukulaisilleni tarkoituksella reilusti aikaa kypsytellä ratkaisua. Pari viikkoa sitten alkoi vaikuttaa siltä, että haave saattaa toteutua. Eilen sain puhelun: kauppa toteutuu. Mahtavaa! Tarvittavat paperityöt päästään tekemään elokuun puolella, joten vielä ei uskalla suuremmin hehkuttaa uutista. Remontoitavaa riittää ja uusia tarpeita varmasti paljastuu, kun pääsemme viettämään enemmän aikaa paikan päällä. Ensimmäisten joukossa ovat kuitenkin seuraavat hommat:
- Pihapiirin aitaaminen (ensialkuun verkkoaidalla, myöhemmin perinne-/riukuaidalla)
- Ekovessan hankkiminen
- Pihapiirin yleinen raivaaminen ja kukkapenkkien kunnostaminen
- Tulisijojen kunnon varmistaminen
- Päärakennuksen lattioiden ehostaminen
Tämä blogi päätettiin perustaa tilaan liittyvien kokemusten ja tuntemusten tallentamiseksi. Juttujen aihepiiriä ei kuitenkaan rajata tiukasti pelkästään taloon liittyviin tarinoihin eli jos jokin muu tuntuu tänne kirjoittamisen arvoiselta, niin kirjoitetaan. Tervetuloa matkaan!
Koti maailmankaikkeudessa 